Alkon Uutuuksia - Syyskuu 2016

Alkon pruuvissa oli tällä kertaa melko reilu valikoima, kun uutuuksien lisäksi oli Oktoberfest-kausioluet. Syksyyn sopivasti myös "riistaoluita" oli valikoimissa, mutta vain yksi maistettavana. Kun aistit treenaa ensin kasalla puhtaita virheettömiä saksalaisia lagereita, on muuten melko herkkänä muiden oluiden kohdalla käymisvirheille ja hapettumisille.

Otetaan Oktoberfest-oluet ensin. Niissä oli pääasiassa klassista müncheniläistä ja sitten pari erikoisempaa tuottajaa lisäksi. Kaikki saksalaiset ovat niin esimerkillisiä kappaleita maultaan puhtaasta ja simppelin maltaisesta ja juotavasta tyylistä, että menee vähän väkisinkin toisiinsa vertailuksi. Karkeasti niistä voisi sanoa, että jos oktoberfestoluen haluaa, niin ei niistä oikeastaan yhdelläkään vikaan mene. Itse ostaisin vertailusetiksi kaikki.

Spaten Oktoberfestbier
Selkeän maltainen, aavistuksen alkoholinen tuoksu. Helposti juotava, maukas, makeahko keksinen olut. Hyvä tasapaino, humala ei erityisemmin astu esiin, mutta pitää oluen juotavana.

Löwenbrau Oktoberfestbier
Aavistuksen humalaisempi kuin Spaten, myös hiilihappoisempi ja terävämpi muutenkin. Hiven sitrusta. Maultaan melko mitätön noin muuten. Kepein ja rapsakkain näistä saksalaisista.

Paulaner Oktoberfest Bier
Olen aina ollut jotenkin Paulaner-myönteinen, niin näemmä nytkin. Muhkeampi, paahtoleipäinen tuoksu. Täyteläinen, pehmeä, mutta hiilihappoisempi kuin Spaten.

Ayinger Kirtabier
Ayinger näyttää muille mistä se Baijerin kana pissii. Muita tummempi. Mahtava tuoksu. Upea leipäisyys. Tuoksuu mäskäykselle. Voimakkaan leipäinen olut, humala ei ole esillä, mutta sen verran katkeroa on, että juotavuuden suhteen tasapaino on täydellinen. Hieno olut.

Hofbräu Oktoberfestbier
Aika mitätön tuoksu, hieman alkoholista makeutta. Oktoberfest-olueksi melko ohut ja lageriksi hivenen alkoholisen liuotinmainenkin. Mallas ei pääse esiin niin kuin toivoisi. Selkeästi heikoin näistä saksalaisista.

Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen
Paulanerin omistama H-P erottuu joukosta julistamalla ainoana olevansa Märzen, mitä oktoberfestbier periaatteessa on muutenkin, mutta panimoiden tekemät "festbierit" ovat vähän sekoittaneet sitä kuviota. Tumman kultainen, vahva leipäinen mallas, Ayingeriin verrattuna kuivempi olemus tuoksussa. Aavistus hapettuneisuutta (pahvia). Vähän veltto, tosin sitä myöten myös erittäin juotava. Kokonaisuus jää vähän heikoksi, vaikka tuoksu lupasi paljon. Mallas ei maussa juhli niin paljon. Näistä kahdesta vähän tummemmasta ja voimakkaamman maltaisesta ehdottomasti Ayinger mielummin.

Mallaskosken OktoberRauch
Mallaskoski on lähtenyt ovelasti hieman eri kulmalla sakemannien kanssa viivalle ja tehnyt savuoluen. Savuisuus on melko mietoa, sellaista makeahkoa savuisuutta. Leipäisyyttä maussa ja jotenkin imelähkö savuvaikutin taustalta. Kaipaisi tukevampaa maltaisuutta.

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier
Aluksi kuiva, vähän rikkisen mineraalinen terä tuoksussa, joka sitten kasvaa maltaisemman pehmeäksi. Hiilihapokas, kovahko ja melko reilusti katkeroitu. Sama mineraalinen, ikään kuin poltetun metallin sivumaku vaivaa maussakin. Se on kuitenkin melko lievä ja olut sinällään hyvä oktoberfestbier, mutta täysin puhtaiden saksalaisten jälkeen pienetkin sivumaut hyppäävät esiin. Odotan itse yleensä oktoberfest-oluilta maltaista pehmeyttä, mikä tästä jää vähän uupumaan.

Stadin Panimon Städtchen Oktoberfest Märzen puuttui maistelusta.

Mikkeller Oktoberpretzel
Tapojen mukaan Belgiassa de Proefilla tehty Mikkeler tämäkin. Tuoksu on vähän viinainen, hedelmäisyyttä myös mikä ei lageriin kyllä kuulu. Mattainen, kuivahko, melko katkera. "Ei tällä kuuhun mennä" on ensimmäinen ajatus. Nimeä selittänee se, että olueen on saatu tiettyä pretselin makua. Ikään kuin sitä pretselin ruskeaa pintaa. Numeroiden mukaan katkerointi ei ole kovin voimakas, mutta tulee kyllä isommin esille kuin odottaisi. Ehkä tämä on pretselin kanssa vallan mainiokin, mutta yksinään en oikein vakuuttunut.

Sitten muihin oluisiin.

Peroni Nastro Azzurro
Kai tätä on aiemminkin ollut? Italialainen bulkkilager on hyvä suun puhdistaja tässä välissä. Makean tuoksuinen, amerikkalaistyylinen vaalea perusbisse. Puhdas, rapsakka, mitätön.

Karhu Tumma puuttui maistelusta, ikävä kyllä. 6% ison brändin tumma lager olisi kyllä kiinnostanut. Myös riistaoluet (paluumuuttaja) Svaneke Sköre Elg Black Lager ja Grauballe Jagtöl puuttuivat.

Weltenburger Kloster Asam Bock
Tämäkin on paluumuuttaja. Mämmimaltainen, leipäinen ja karamellinen bock. Alkoholisuutta myös. Maultaan saaristolaisleipäinen ja maltaisuudeltaan syvä olut. Hieman öljyinen suutuntuma, hiven alkoholista liuotinta maussakin. Aavistuksen vähemmän viinaisena olisi todella herkullinen, mutta tällaisenakin erinomainen.

Kimito Brewing Mandarina Vehnä
Kimito Brewing Kemiöstä on uusia kotimaisia, jonka tuotteisiin en ole aiemmin tutustunutkaan. Tykkään selkeästä brändi-ilmeestä, etiketin iso X näkyy.  Raikas, hedelmäinen tuoksu. Olut suuhun, pari sekuntia ja "wow!". Upeasti avautuva polveileva mandariini-sitrus-greippi-appelsiini pirtsakan vehnäoluen seassa. Aluksi pöh, mutta sitten huokuu upeasti tuo makumaailma esiin. Tuoksuaan parempi. Hieno ensikosketus Kimitoon!

Schneider Weisse Tap 5 Meine Hopfenweisse
Onko se nyt epäreilua sitten laittaa samaan maisteluun uuden pienen kotimaisen vehnäolut Saksan kovinta vehnäolutpanimoa vastaan ja vielä vierekkäin? Ehkä, mutta tällaista se kilpailu on hyllylläkin. Hopfenweissessa on voimakas, sokeroidun sitruunainen, yrttinen ja hivenen metsäinenkin tuoksu. Mäntysuopaakin. Onhan tämä mahtava olut, tämä Reittausblogin lempiolut. Makea vehnä ja hedelmä tukevat upeaa voimakasta humalointia.

Sori Brewing Great Scott!
Paluu Tulevaisuuteen -teemainen olut. Nimen perusteella odotin tietty skottialea, mutta etiketti sanoo, jotta belgian pale ale. Jenkkihumalainen, greippinen tuoksu. Vähän lättänä tuoksu, jossa on hapettunutta märkää koiraa seassa. Erittäin poreileva olut. Katkerointi on melko ronski. Hedelmää, pientä mausteisuutta, joka ei toimi erityisen hyvin katkeroinnin kanssa yhteen. Juuri Belgiasta tulleena ei kauheasti tullut tyypilliset belgi-alet mieleen, belgihiivan luonne ei oikein pääse siinä määrin esiin.

Veldi ja Tütre Podrajaht
Itselleni ennen tuntematon virolainen panimo ja "riistaolut". Ruskea, punaiseen taittava väri. Voimakkaan leipämaltainen tuoksu, vähän kuin aiemmin maistettu Hacker-Pschorr, mutta turboahdettuna. Kuin kourallista mallasta söisi. Kuivahkoksi tasapainotettu, erittäin rukiinen, jälkimaussa rukiista mausteisuutta. Olipa hyvä!

Stone IPA
Jenkki-ilmiö rantautui Berliiniin ja nyt saa tuoretta Stonea Euroopassakin. Tuoksu on melko maltillinen jenkki-IPAksi. Metsäistä, pihkaista humalaa. Helppo, moitteeton perus-IPA. Länsirannikon IPAthan ovat perinteisesti enemmän nyrkillä naamaan katkeroa kuin hienovaraista aromihumalointia. Stonen versio ei aja ihan täysiä, mikä onkin hyvä juttu, tätä joisi useita ihan mielellään. Mitään suuria tunteita näin peruslinjan IPAsta ei oikein irtoa.

Maku Brewing Black IPA
Tuoksu on kumman hedelmäinen, muistini mukaan tämä on aiemmin ollut paahteisempi. Black IPAlta odottaisi tuoksuun paahdetta tai humalaa, nyt ei oikein kumpaakaan tule kovin selkeästi. Hedelmäisyyteen hieman sekoittuu yrttistä humalaa. Reilu katkerointi, maku etenee siihen öljyisen maltaan ja paahteen kautta. Lopputuntuma on miellyttävän mattainen. Yleensä hyvin varman Makun tuotteista tämä Black IPA on kyllä ehdottomasti vähiten omaan makuuni.

Flying Dutchman Tree Hugging Wood Chopping Mother Nature Loving IPA
Suomeen asettuneen hollantilaisen Ronald de Waalin kiertolaispanimo on tehnyt nimihirviö-IPAnsa Mikkellerin mallilla de Proefilla. Selkeän metsäinen tuoksu, jossa palsternakkaa ja juuresta, sillä lailla hyvällä tavalla. Olen aiemminkin maininnut, että jotkut humalat tulevat itselleni voimakkaana palsternakkaisuutena (pahimpana esimerkkinä Brewdogin Jack Hammer). Tässä sitä on suht hillitysti, miellyttävästi. Muutenkin olut on erittäin miellyttävä tasapainoinen IPA, joka ei jää ohueksi humalaliemeksi. Perus-IPA, mutta moitteeton ja tarjonnan paremmasta päästä.

Ruosniemen Pikkupomo
Maltainen, hieman hapettunut tuoksu. Olen ennenkin Pikkupomoa juonut ja se on yleensä hyvin tasapainoinen, hyvä amber ale. Nyt oli kuitenkin pullossa jotain vikaa ja sieltä iskee loppuun todella ikävä kuminen virhemaku. Yritän poimia makua tarkemmin, mutta sitten pitää laittaa olut syrjään, sen verran epämiellyttävä on. Juttelin Twitterissä Ruosniemen kanssa tästä perjantaina ja he pistotestasivat erää itsekin, mutta eivät löytäneet ongelmia. Ilmeisesti kyse on huonosta pullosta. Ikävään saumaan on sattunut.

Mathildedalin Kyläpanimo Teijo IPA
Karamellinen, metsähumalainen tuoksu. Rapsakka, täyteläinen ja maltainen IPA. Ei mikään kovin raikas tulkinta IPAsta, mutta näitä maltaisempiakin yksilöitä on hyvä olla. Karamellisuus nousee hienosti jopa humalien ja katkeroiden iskettyä. Kirjoitin vihkoon, jotta "Ok +".

Thornbridge Jaipur IPA
Raikkaan yrttinen, sitruunainen. Hieno IPA. Rapsakka, juuri sopivasti yrttistä hedelmää ja pippurisuuttakin ennen kuin katkero tärähtää. Näin se IPA hoidetaan. Maistossa olleista ipoista paras.

Stadin Panimon High Sleep Evening IPA puuttui maistelusta. Kuten myös Rekolan Panimon Paavin Polku.

Iso-Kallan Oatmeal Stout
Viimeksi kun maistoin Iso-Kallan stoutia panimon juuri alettua, oli se ihan tökerösti pilalla. Sormet ristissä heimoveljille nyt...  Paahtunut, suklainen tuoksu, yrttistä humalaa. Kaurastoutiksi melko ohut, mutta maukas. Tasapainoinen, hieman öljyisen liukas, selkeän paahteinen stout, jossa aika täräkkä katkerointi. Hyvä. Tämän ja Verjnuarmun oluen jälkeen luottamukseni Iso-Kallaan alkaa nousta.

Hiisi Iku-Turso
Olen tästä joskus jotain runoillutkin, mutta nyt olut tuli Alkoon. Tuoksu on hedelmäinen, jopa vähän viininen. Kummallista. Alkoholia, mausteita, metsähumalaa alkaa irrota kun tovin heiluttelee lasia. Maku on pyöreän pehmeä, öljyisen kahvinen ja maltainen. Voimakas katkerointi + kahvisuus + öljyinen tuntuma luovat upean jälkimaun, joka nostaa muuten ok tason oluen paremmaksi.

Oud Beersel Oude Gueuze Vieille
Sehän on gueuze ja Alkossa asti! Vahvasti perinteisiin menetelmiin luottava panimo tuottaakin hienon gueuzen. Voimakas happamuus ja hedelmä tuoksussa. Maussa on hedelmäistä makeutta ja mausteisuutta taklaamassa tiukkaa happamuutta. Hieno yhteispeli. Erittäin poreileva. Siiderimäisyyttä. Ikään kuin maltaista kuohuviiniä.

Humalove Susanna's Housewarming Saison
Kiertolaispanimo on tuottanut oluen Belgiassa. Mangolla maustettu saison. Ensireaktioni ennen maistoa oli suoraan sanoen vähän vähättelevä. "Tekisitte tavallisen saisonin ensin" tuumin. "Pakko on heti kikkailla saison pilalle" tuumin. Ja olin onneksi räikeästi väärässä. Tuhti hedelmäisyys tuoksussa, epäilisin sen olevan esim. mangomaista. Pieni saisonmainen yrttisyys tulee läpi. Olut suuhun ja "Onpas kiva!". Mangon hedelmäisyys ja tasapainoinen vehnäinen ja pippuris-mausteinen saison tykkäävät toisistaan kunnolla. Mainio olut!

Boulevard Brewing Tank 7 Farmhouse Ale
Paluumuuttaja, tosin taisi ennen olla isossa pullossa. Belgialainen Duvel Moortgart osti tämän ison amerikkalaisen "käsityöpanimon" tovi sitten. Laatuun ei ilmeisesti ole vaikuttanut. Vähän tunkkaisen "funky" hevostallinen tuoksu, joka on silti kummallisesti sitruksisen raikas. Raikas ja tunkkainen? No kai se on mahdollista. Mahtava saisonhan tämä on, tallinmaun alta pursuaa mausteiden säestämänä hedelmää kauniisti poreillen. Lähtisin väittämään, että jopa Alkon paras saison tällä hetkellä, kun sitä Dupontin perusversiota ei siellä vieläkään ole.