SOPP 2015

Suurena suunnitelmanani oli viettää SOPPissa tänä vuonna kolmekin päivää. Keskiviikko, torstai ja lauantai. Perjantaina oli muuta menoa. Lauantaina kun olisin päässyt lähtemään, kello oli jo niin paljon, etten edellisten päivien jonoja nähneenä enää viitsinyt. Hieman tyngäksi siis jäi. Tässä kuitenkin pientä kommenttia ensimmäiseltä kahdelta.

Kävelin paikalle Kaisaniemen Puiston läpi ja huomasin
jonkun aloittaneen laatuolutfestarit jo siellä.

Keskiviikko

Ensimmäinen pöydällinen ensimmäisestä erästä.
Vaaleita mietoja lagereita.
Ja ei, mukeja ei juoda tyhjäksi asti...
Olin ilmoittautunut tuomariksi Suomen Paras Olut -kilpailuun, joten olin jo kymmeneltä paikalta ja tuomaroinnin oli lounastaukoineen tarkoitus kestää aina viiteen saakka. Vielä myöhempään finaaliin en enää edes laittanut itseäni tarjolle. Tuomarointi on mielenkiintoista, jännää ja omalla tavallaan mukavaa, mutta vähän se festareilla pyörimisestä syö tunnelmaa. Erien välillä on 10-20 minuuttia aikaa norkoilla alueella, mutta koko ajan pitää olla silmä kovana jokohan pitää taas mennä. Olutta ei tietenkään kannata siinä välissä maistella.

Ensimmäinen pöydällinen lounaan jälkeen.
Vehnäolutta.
Seitsemän tunnin aikana pöydässäni tuomittiin laskujeni mukaan n. 87 eri olutta miedoista (<4,7%) vaaleista lagereista, tummista lagereista, vehnäoluista ja vahvoista (4,7%>) amerikkalaistyylisistä aleista (= lähinnä IPAa). Muut n. 90 kisannutta tuomittiin sitten toisessa pöydässä. Kaikkiaan oli taso sellainen "melko hyvä". Ihan superhuippua kamaa en mielestäni löytänyt kuin yhden vaaleahkon IPAn, jonka valmistajaa en tietty tiedä. Todella huonoja tuotteita (siis sellaisia, joissa on selkeitä virhemakuja) ei onneksi ollut kuin muutama. Ja tähän väliin pieni puolustuspuhe bulkkilagerille: Niissä ei ole ehkä juurikaan makua tai luonnetta, mutta kyllä ne silti aina valmistusvirheellisen pienpanimokaman voittaa. Myös tosi luovat outoudet eivät oikein toimi sarjojen sisällä.

Tuomarointi on pöytien täyttämisen välissä
pääasiassa tylsää odottelua.
Ehtii esim. ottamaan tällaisia kuvia.
Sijoituksia en tiedä, muuta kuin kisan sivulla julkaistu lista

Miten voi juoda 87 olutta pääsemättä hengestään tai tajunnastaan, joku tietysti kysyy. Sitähän ei syljetä edes pois kuin viiniä. Kurilla. N. 1-2 senttilitraa / olut tekee seitsemässä tunnissa sellaisen muutaman oluen hiprakan. Ja saa aikaa käsittämättömän himon saada olut sellaisena kuin se pitäisi juoda: Tuopillisena.

Sellaisen kävinkin tuomaroinnin loputtua välittömästi Bryggerin tiskiltä. Arvosteluoluiden jälkeen ei halunnut mitään ylenmääräistä kikkailua, eikä juuri tehnyt mieli analysoida tuotetta tasan yhtään syvällisemmin, joten Bryggeri Helsingin mutkaton Pils oli silloin juuri sadan pisteen olut tilanteeseen.

Alueella jo tovin notkuneiden kavereiden kanssa maisteltiin vielä muutama jo muilta festareilta hyväksi havaitulla "osta pieni ja jaa kahtia" tai "osta iso ja jaa kolmeen" taktiikalla. Kaipaisin desin annoksia festareille, mutta menee se näinkin.

Hiisin ja Ruosniemen (ja monen muunkin)
tiskeillä oli ryysistä jo keskiviikkona päivällä.
Hiisi / Donut Island Lemonheads 
-Donut Islandin Mika totesi panimolla käydessäni, että oluiden nimet antavat ihmisille voimakkaita odotuksia oluesta ja jos ne eivät toteudu, olut koetaan huonompana kuin se onkaan. Tästäkin odotin melkoista sitruksen juhlaa, mutta oikeastaan vahvuisekseen todella miellyttävän raikas ja kepeä DIPAhan tämä on. Foliohatuille avoimuuden nimissä tiedoksi, että sain tämän ilmaiseksi.

Saimaan Wilfred Von Hifferhof Pils
-80 IBUun asti humaloita kevyessä Pilsissä on melko ronski veto, mutta toimi yllättävän hyvin. Todella rapsakka, mutta silti juotava. 100 IBUn isoveli jäi testaamatta.

Radbrew I'll get me Browncoat 
-Brittihenkinen ale. Ei huono, muttei juuri herättänyt tunteita. Jäi näkemättä onko nimi viittaus Firefly-sarjaan (Fast Shown lisäksi). Jos on, niin iso plussa siitä.

Heti ovien avuduttua keskiviikkona kansaa alkoi
valua sisään tasaisena virtana.
Teerenpeli Kampin Olutneuvoksen Saison
-Millä lie humaloitu, kun kissanpissaa hyökkäsi tuoksusta turhankin paljon. Muuten ihan kiva perussaison.

Torstai


Torstaina oli selkeä visio testaille ne vain kaikkein mielenkiintoisimmat kun olin yksin liikkeellä. Se rapautui kuitenkin aika nopeasti. Tarjontaa ja jonoja oli vain niin paljon, että mielummin käveli sillä hetkellä lähimmälle ja vähiten kansoitetulle tiskille, koska aina siellä jotain jännää oli.

Lisäksi olin saanut päähäni metsästää se sokkotuomaroinnissa huipuksi arvioimani IPA. Sen yhtäaikainen kepeys, rapsakkuus ja silti loistava mallastasapaino oli muodostunut vuorokaudessa päässäni lähes myyttiseksi. En paria ilmiselvintä yksilöä kokeilemalla sitä kuitenkaan löytänyt. Bryggerin Supernova oli aika lähellä, vaikkei ollutkaan oikea. Maku IPAkaan se ei ollut. Eikä Mathildedalin Teijo. Ehkä se oli se Malmgårdin Emmer IPA joka oli päässyt top 3:n. Se jäi kokeilematta.

Maisteltua tuli uutuuksiakin:
Beer Hunter's Belgi-IPA 
Pikkulinnun Ruotsintiskillä
oli knäckebröd-tarjoilu.
-Tästä on kuulemma ollut montaa mielipidettä. Itse tykkäsin. Molemmat puolet löytyi.

Iso-Kallan Jahti
-Savolaisten Saison ja Witbier olivat kuulemma iskussaan, mutta itse tulin maistaneeksi vain tämän Jahti-uutuuden. Ihan ok rukiinen brown alehtava veto.

Hiisi Jyväskylän Kesä 
-Pikkaisen karkea katkerointi, mutta muuten kiva ja inkiväärinen kesäolut.

Pyynikin Jaskankalja 
-Aavistuksen vihanneksinen ja omaan makuuni aivan himpun liian katkeraksi tasapainotettu, mutta muuten oikein maukas olut, jota juodaan, eikä sipistellä.

Maku Maalais-Tamminen Saison
-"Mausteinen hefe-saison" oli muistiinpano. Juurikin sitä.

Ruosniemen Hellsin Bitter Hellsinki Rockgirls
-Ah, rehellistä mallasta kaiken tämän humalan ja hiivakikkailun seassa. Lähes esbimäinen bitter, kuitenkin ilman tyypillisen vahvaa toffeista kulmaa. Yksi parhaita festareilla maistamistani.

Nynäshamns Brännskär Brown Ale
-Jotenkin mitäänsanomattomaksi jäänyt Brown Ale. Join tämän tosin sateessa, ei ollut ihan paras mahdollinen fiilis.

Närke Anders Göranssons Ambassadör Barleywine 
-Paljon on makua, moneen lähtöön, mutta en osannut päättää toimiiko ne hyvin vai huonosti. Upea. Myös ei yhtään upea. Paras festareilla maistamani olut. Ja ei todellakaan paras. Jotenkin hämmentävä. Ratebeerin kärkisijoilla legendaarisella Stormaktsporterilla keikkunut hirmumaineessa oleva Närke Kulturbryggeri on tähän mennessä ollut pettymys jokaisella oluellaan, eikä tämä muodostanut poikkeusta. Tai melkein muodosti.

Mathildedalin Teijo 
-Oikein kiva vähän kevyemmin humaloitu IPA. Ei valittamista.


PS: Brosyyrin paino- ja kuvanlaatu oli oikeasti melko hirveää. Kartasta sai hädin tuskin selvää. Saman näköinenhän se on ollut aiemminkin ja printtattujahan nämä on, mutta jotenkin tänä vuonna pisti erityisesti silmään miten jopa tekstin seassa näkyy kuvanpakkausartifakteja. Kerran ammattilaisellä teettetty pohja riittäisi vuosiksi ja näyttäisi hyvältä. Talkoohengessä vapaaehtoisiltakin saisi varmaan parempaa. Viittaan jo, jos vaan kysytte.

Kommentit