Suuret Oluet Pienet Panimot 2013

Lyhyt katsaus SOPP 2013 -festareihin. Olin niin keskustelevassa seurassa, että unohdin kokonaan ottaa kuvia paikan päältä. Kuvituksena siksi jälkikäteen otettu kuva StaPan pullosta, kyllä siinäkin silmä lepää. Kävin paikalla vain perjantaina ja keskityin uutuuksiin tapojeni mukaan. Jotta voisi maistella hieman enemmän, maistelimme kahden desin settien sijaan kaverin kanssa ristiin desin annoksina. Silti aika monen panimon tiskillä jäi käymättä. Erittelen tässä kuitenkin panimoittain mitä tuli maisteltua. Pisteytin oluet maistaessani normaaliin tapaani, mutta olen huomannut aiemminkin, että festaripisteytykseni tuppaavat olemaan höllempiä molempiin suuntiin.

Tunnelma festareilla oli hyvä, niin kuin kelikin lopulta alkupäivän pienestä sateesta huolimatta. Yritin bongailla muita olutblogisteja, mutta pian huomasin sen aika turhaksi kun tajusin, etten muistanut lainkaan miltä kukaan näyttää. Teltta-alueiden laajennus kertoo pienpanimoiden määrän kasvusta, eikä muutenkaan ollut lainkaan hassumpi idea kattaa aluetta kolmelta laidalta. Ruoka oli ikiaikaiseen suomalaiseen festarityyliin kallista ja huonoa.

Kuninkaankartanon Panimo
Kuninkaankartanolla oli mielenkiintoisia tuttavuuksia tänä vuonna yllin kyllin, mutta yksikään testattu ei oikein vakuuttanut. Jatsityttö oli turhan makean maltainen brittiale omaan makuuni 2/5. Monen kovasti tykkäämä 100 IBU APA Torppari oli mielestäni pahasti hedelmäisyyden yliajama, enkä meinannut millään uskoa kaverin tuoneen pöytään oikeaa olutta kun mainostettu katkeruus ei maistunut lähellekään niin voimakkaana kuin odotin (tosin olen huomannut aiemminkin maistavani todella outoja asioita kun katkeruus viedään sataan ja yli). Pettymys kuitenkin, 3/5. Ruis-Saisoni kuulosti ideana hienona, toteutus vain oli kovin epäonnistunut. Tylyn tuoksuinen ja vetinen, 1/5.

Bryggeri Helsinki
Bryggeriltä olin aiemmin maistanut pilsin ja brown alen, joista erityisesti pils oli toimiva. Aleksanteri Brown Ale tuli maistettua nyt uudestaan ja todettua paremmaksi kuin aiemmin. Erinomainen leipäinen brown, 4/5. Transatlantic Ale -nimellä kulkeva britti-jenkki-IPA-hybridi oli ensimmäinen festareilla maistamani olut ja toimi erinomaisesti. Kerrankin jenkkihumaloita ei oltu käytetty pelkästään jenkkihumaloiden tähden. Tykkäsin 4/5. Ikävä kyllä Bryggerin Altbier Altstadt Helsinki jäi maistamatta, mutta tähän mennessä olen ollut todella positiivisesti yllättynyt Bryggerin oluista, niinpä pitänee tässä loman loppuviikoilla vierailla terassilla.

Hollolan Hirvi
En ole suuri sahdin ystävä, joten Hollolan tiski jää usein välistä, etenkin koska en ole aiemmin ollut panimon ei-sahti-oluista erityisen vaikuttunut. Nyt tarjolla oli kuitenkin BelgianHirvi-saison, jonka halusin ehdottomasti testata. Tulos olikin oikein miellyttävä olut, joskin modernia saisonia en siitä hirveästi löytänyt. Erittäin tasapainoinen leipäinen olut kuitenkin, 4/5.

Panimoravintola Beer Hunter's
Beer Hunter'sin tiski on aina must, eikä pettänyt tänäkään vuonna. Ruosniemen Panimon kanssa yhteistyönä pantu Kesä Derby -riisilager oli lajissaan erinomainen janonsammuttaja. Sellainen kuin budweiserin ehkä pitäisi yrittää olla. Oluena kovin kevyt tietty, mutta tyylissään hyvä. 4/5. Ameriikan Lager oli puolestaan ehkä astetta tuhdimpi versio samalta suunnalta. Hieman kissanpissainen humala-aromi hyvässä rapsakassa lagerissa oli, mutta sillai hyvällä tavalla. 4/5

Vakka-Suomen Panimo
Vakka-Suomella testiin meni ihan kiva perussiideri Ugin siideri, 3/5 ja erikoisempi Nokkospils, jota on jotenkin hankala arvioida. Nokkosta nimittäin oli oluessa kunnolla, niin tuoksussa kuin maussakin. Periaatteessa sitä mitä luvattiin, mutta en erityisemmin välittänyt nokkosen mausta. Vähän kuin olisi rikkaruohoja juonut. 2/5

Ruosniemen Panimo
Ruosniemi kiinnosti erityisesti, koska olin tältä tuoreelta panimolta maistanut vain Pikkupomo Alen, johon olin melko pettynyt. Piirimyyjä APA olikin paljon parempi esitys, cascaden ajama hyvä perus-APA, 3/5. Monen kehuma Sihteeri Blond oli itselleni aika pettymys. Korianterilla, inkiväärillä ja mustapippurilla maustettu olut oli turhan paljon mausteidensa, eritoten inkiväärin hallitsema. Muuten ihan jees blond, mutta mausteet eivät toimineet minulle, 2/5.

Stadin Panimo
StaPan tiski oli ehkä festareiden mielenkiintoisin ja paras. Upean hedelmäinen ja pehmeän hapan ja luonteikas hapanolut Stadin Sour Ale oli mielestäni ehdottomasti paras olut SOPPissa tänä vuonna. Yllättävän korkea (9%) alkoholiprosentti ei näkynyt missään ja happamuus leikki hienosti makean hedelmäisyyden kanssa, 5/5. Hyvänä kakkosena toinen yhdeksänprosenttinen Stadin Grand Cru Bruin ei sekään paljoa hävennyt, kaunis pehmeän hedelmäinen ja maltainen belgipommi, jonka ainoa moite on hieman liiallinen alkoholisuus, 4/5. Stadin Oat Pale Ale oli oikein kiva ja pehmeä pale ale, 3/5 ja Stadin X Pale Ale loistava pale, jonka ei tarvitse StaPan valikoimassa hävetä, 4/5.

Rekolan Panimo
Koska olin Rekolan ja Hiiden yhteistyön Kaksi Kotia maistanut jo aiemmin, jätin tyrnin valloittaman alen uudestaan maistamatta ja otin testiin Katajan Kuiske -ruisoluen, joka oli Rekolan tapaan maustettu, tällä kertaa katajalla. Ihan kiva, mutta ei erityisemmin säväyttänyt. Muistivihkoon kirjoitin "meh. 3/5".

Pyynikin Käsityöläispanimo
Pyynikin tiskillä oli käytävä yksinkertaisesti koska kyseessä oli ainoa panimo festareilla, jolta en ollut vielä maistanut mitään. Tampereelle vastikään pystytetty panimo oli paikalla yhden vehnäoluen voimin (missä se portteri väijyi?). Maisteri Frangenin mukaan nimetty Simo Vehnäolut oli omaan makuuni hyvin toimiva hefeweiss. Raikas ja piti liian hedelmän aisoissa, 3/5.

Saimaan Juomatehdas
Saimaalta oli tultu paikalle melkoisen valikoiman (mm. neljä ipaa) kanssa, mutta ikävä kyllä aika, raha ja selvä pää alkoivat maistelun lomassa loppua kesken ja Saimaalta tuli maistettua vain Blue Skies IPA, joka oli perushyvä melko mietoarominen ja suora amerikan IPA, 3/5. Erityisesti jäi harmittamaan, että tuhdin oloinen Milneburg IPA jäi välistä.

PS: Sovitaanko, että tulevaisuudessa kaikkien panimojen nimet ovat kolmekirjaimisia? Bloggerin tägilistassa on 200 merkin raja (no en minäkään ymmärrä miksi, ehkä tägibitit ovat kalliita), eikä se näin monella panimolla enää pidä. Tasapuolisuuden nimissä jätän kaikki panimot tägäämättä ja pidättäydyn vain festaritägeissä.

Kommentit