Ayinger Celebrator & Schneider Tap X Mein Nelson Sauvin



Nyt nämä eilen mainitsemani saksalaiset testiin. Saksahan on siitä hieno maa, että siellä tehdään paljon olutta, mutta eivät ne mokomat tunnu osaavan tehdä kuin vehnäolutta ja lageria (ja Kölschiä, mutta Kölniläiset erikseen). Onkin siis hyvä arvostella kaksi erinomaista esitystä molemmista. Muistin toisen nimen vähän väärin eilen, se olikin Mein Nelson Sauvin eikä Unser Nelson Sauvin.

Ayinger Celebrator
Panimo: Brauerei Aying
Maa: Saksa


Tyyli: Doppelbock
Alkoholia: 6,7%
Kantavierre: 18,3 °P
Väri: 128 EBC
IBU: 27

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Mahtava doppelbock. Ellei paras.
Suosittelen: Juuri sinulle, my friend.


Ayingin panimo on ehkä paras asia mitä Saksasta on tullut sitten liekinheittimen. Siksipä ei yllätä, että panimon tuhdein esitys Celebrator doppelbockin muodossa on jotain mahtavaa.

Taustoina sen verran, että Bock on vahva saksalainen lager ja Doppelbock on sitten yllättäen vieläkin tuhdimpi tuote, joskin Celebrator on "vain" 6,7% vahvuinen. Doppelbockien nimet päättyvät yleensä "-ator", joten tuloksena on Celebrator, Salvator, Optimator, Terminator, Devastator, Intoxicator, jne.

Olvin Tuplapukilla on muuten nimestään huolimatta kovin vähän tekemistä tyylin kanssa. Sori. Se on vain näppärä nimi, jonka Olvi on IVB-kuralleen antanut. Lisäksi se on ns. keskivertoa heikompaa, tai niin kuin savolaisittain sanotaan: "Silikkoo paskoo". Työnimi Defecator.

Muistelen olutharrastuksen alkuaikoinani lukeneeni ylistystä Celebratorille jostain ja todenneeni sen silloin erittäin hyväksi, mutta jotenkin tylsäksi eikä hypensä arvoiseksi. Olin näet juuri löytänyt alet ja tummat lagerit tuntuivat jo kovin tylsiltä, olivat doppelbockeja tai eivät. Sittemmin Celebrator hävisi Alkosta ja jotenkin unohdin koko juoman, ennen kuin se tuli nyt syyskuussa taas takaisin. Otin ihan kokeeksi testiin, olisiko makuaisti kehittynyt arvostamaan tuotetta jotenkin enemmän vai tuomitsemaan sen suorastaan keskiverroksi.

Väri on tumma ruskea. Kaunis, kestävä, kermainen ja tiheä vaahto. Tuoksussa on suklaata. Mallasta. Makeutta. Pähkinää. Paahdetta. Loistava aromi, alan jo nyt epäillä menneiden vuosien itseäni.

Suutuntuma on pehmeä, silkkinen, täyteläinen, oikeastaan täydellinen. Suklaisen, lievästi kahvisen, paahdetun makean karamellimaltaan ympärillä tanssii käsittämättömän hieno humalointi. Tällainen vanhan koulun humalointi, joka ei rieku olemassaolostaan tai hiero aromejaan modernin IPAmaisesti naamaan, mutta täydentää upeaa mallasta ruoholla ja yrttisyydellä juuri oikein. Jälkimaku on hieman suklainen etukitalaessa ja poskissa pyörivä katkero. Herttinen sentään. Eivät ne internetissä aikoinaan paskaa puhuneet, tämähän on aivan huippu.

Kyseessä on toki lager, joten mitään alemäistä makujen ja vivahteiden leikkiä ei ole, mutta ei sitä pidä odottaakaan. Lager on juuri sitä mitä se on, puhtaasti. Saksalaisilla on tietty kurissa ja puhtausopeissa vahvat perinteet, joten siksipä lager on alkuperästään huolimatta minun mielessäni aina erityisen saksalainen asia. Celebrator on insinöörituote, joka maistuu juuri siltä mitä on suunniteltu ja se mitä on suunniteltu on vähän pirun hyvää.

Yksi parhaista juomistani lagereista. 5/5.
---

Tap X Mein Nelson Sauvin
Panimo: Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohn
Maa: Saksa

Tyyli: Weizen bock
Alkoholia: 7,3%
Kantavierre: 16,5 °P
Väri: 16 EBC
IBU: 27

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Hieman hapan, loistava vehnäbock.
Suosittelen: Vehnäolutpäille. Viinin litkijöille.

Schneiderin pulju tekee ehkä Saksan, ja siten maailman, parhaat vehnäoluet. Aventinus vehnäbock lie tuttu vähemmänkin juopotelleelle ja myös taannoinen Brooklyn Brewery - kollaboraatio jäi mieleen melko nerokkaana.

Siksipä tämmöinen Mein Nelson Sauvin - kokeilu herättää mielenkiinnon minussakin, vaikka vehnäoluet eivät yleensä kovin suuria intohimoja muuten sytytäkään. Nelson Sauvin on Uusi-Seelantilainen omalaatuinen ja käsittääkseni melko uusi humalalajike, jossa on tiettyä valkoviinimäisyyttä (se on nimetty Sauvignon Blancin mukaan).

Ulkomuoto on keltaruskea, iso vehnäolutvaahtokukka päällä. Vaahtoa piisasi ihan lattialle asti, kun ratkaisevan kahden sekunnin ajan unohdin kaatavani vehnäolutta. Sameutta hiivasta piisaa myös. Tuoksussa on hiivaa, makeita hedelmiä, banaania, kukkaisuutta. Odotin jotenkin, että humala hyppäisi heti pintaan tuoksusta, mutta näin ei käynyt.

Suutuntuma on kevyt ja pehmeä. Miellyttävä. Maussa Nelson Sauvin päättää sitten esittäytyä edukseen. Sanoin spontaanisti "Oho" kun ensimmäisen lirauksen maistoin. Kevyt ja hedelmäinen pirteys nousee esiin ensin ja kallistuu sitten nielaistessa hieman happamaan viinimäiseen jälkimakuun, joka kestää suussa kauan. Vehnäbock joten alkoholipitoisuus on korkea, mutta Aventinuksen tyyliin sitä ei huomaa lainkaan. Päinvastoin, tätä luulisi helposti hyvinkin kolmosoluen vahvuiseksi.

Hieno viinimäisen hapan vehnäbock. Joisin toistekin. Vehnäoluen ystäville helmi. 5/5

-----
btw. En tiedä onko Alkon sivuilla aina ollut oluissa väri, katkero ja kantavierrelukemat, mutta tajusin ne sokeana vasta nyt. Hyvä Alko!

Kommentit